Sun studiolla kierros alkamassa..

Oklahoma City & ajelua

Käytiin Oklahoma Cityssä ajelemassa muutama ympyrä, keli oli edelleen tukala. Käveltiin pommitetun virastotalon muistomerkillä ja päätettiin jatkaa matkaa.

Wanha airforce one?

Tornadon jälkiä?

Melko edullista

Ajeltiin Quachita National Forestin läpi kohti Memphisiä, yöpaikaksi valikoitui Little Rock. Forestissa piisasi puita, ei oikein maisemat iskeneet. Olihan siellä noita vista pointteja, mutta niistä näkyi vain laaksoon & kukkuloille jotka olivat täynnä puita.. Tie itsessään oli tosin mukavan mutkainen.

Käytiin syömässä Hot Springsissä MC Clard'sissa, valikoitui paikaksi vain suuren pihalla olleen automäärän vuoksi. Ruoka oli hyvää ja paikka oli valittu Arkansasin parhaaksi BBQ paikaksi vuonna 2008.

Mainostamista etelän tyyliin

Kohti Oklahoma Cityä

Surautettiin pikku kauppakassillamme tänään reipas tonnin siirtymä El Renoon. Ajettiin päivä puoliksi oli sen verran pitkä setti. Päästiin liikkeelle kasin jälkeen, mutta menetettiin tunti aikavyöhyke vaihdoksen vuoksi. Osavaltio vaihtui matkanvarrella Oklahomaksi.

Tehtiin pikavisiitti Dodge Cityyn, minka katuja on tallonut myös lainvalvojat Wyatt Earp & Bat Masterson. Käytiin vain jätskillä ja jatkettiin matkaa.

Koko matkan ajan keli oli mukavan kesäinen, 35-40 astetta selssiusta.

Ehdittiin Renoon kahdeksan maissa, käytiin hakemassa Walmartista iltapalaa ja ennen ysiä motellilla.  Maisema oli vaihtelevaa ja virikkeistä, kts. kuva!

Mt. Evans ja Denver

Leadvillessä tuli nukuttua hieman huonosti. Johtuiko sitten korkeudesta? Missasimme motellin “mainion” aamupalan ja ajoimme kylälle, josta löytyi mukava kahvila aamupalapaikaksi. Leadville olikin hieno vanha kaupunki ja täynnä 1900-luvun alun rakennuksia. Tauon jälkeen ajoimme suoraan Interstatelle ja kohti Mt. Evansia. 

Koska lähtötaso vuorelle oli jo melkein kolmessa kilometrissä ei nousua ollut paljoakaan. Tie oli taas mukavan mutkainen ja menikin reipasta vauhtia ylöspäin. Vuorelle oli 10 dollarin maksu, ja sen jälkeen tie kapeni huomattavasti ja kaiteetkin puuttuivat. Tuntuu hurjalta ajaa autoa, kun vieressä on parin sadan metrin pudotus ja vastaan tulee F150 ja muita perin amerikkalaisia möhköjä.

Autolla päästiin melkein huipulle asti ja kävelemällä noin 40 metriä kivikkoa ylöspäin olisimme huipulla. Reippailu oli melko raskasta johtuen 4,3 kilometrin korkeudesta ja alkoi nopeasti huimaamaan ja hengästyttämään. Menimme rinteen suoraan ylös emmekä kiertäneet polkua pitkin. Jouiduimme hengähtämään joka kymmenen metrin jälkeen. Rääkin palkitsi ylhäältä avautuneet hulppeat maisemat joka suuntaan.

Vuorelta ajoimme suoraan Denverin keskustan läpi lentokentälle vaihtamaan autoa, koska auton vuokrannut henkilö halusi niin välttämättä tehdä. Palautimme Lincolnin ja saimme alle Infinity JX35. Nyt olemme samalla tasolla muiden jenkkiautojen kanssa :)

Black Canyon of the Gunnison

Deltasta jatkoimme matkaa kohti lähellä ollutta Black Canyonia. Puistoon oli perinteinen 10 dollarin pääsymaksu, joka oikeuttaisi viikon ajan sisäänpääsyyn. Aloitimme kierroksen eteläiseltä puolelta, joka oli enemmän turisteille suunnattu. Siellä oli opastettuja kierroksia ja vierailijakeskus. Tie oli noin 10 km mittainen umpikuja ja pysähtelimme lähes jokaisella merkityllä pisteellä.

Kanjoni oli erittäin vaikuttavan näköinen, koska se oli melko kapea ja syvyys vaihteli 500-900 metrin välillä. Pohjalla kulkeva joki on nykyisin padottu ennen kanjonia, joten sen virtaama ei ollut kovin suuri ja kanjonin kehitys on pysähtynyt.

Rohkeimmat kävivät pomppimassa reunalla olleiden kivien päällä ja päivän jännitys oli taattu. Reunalta ollut muutaman sadan metrin pudotus aiheuttaa melkoisia fiiliksiä, kun katsoo alaspäin. Kuumuus ja suoraan kirkkaalta taivaalta paistanut auronki rajoittivat hieman muuten innokasta ulkoilua.

Kiersimme kanjonin padon kautta ja pääsimme pohjoispuollelle. Tie oli kuskin mukaan erinomainen ja sopivan mutkainen. Toisella puolella kiertelimme taas kaikki pysähdyspaikat ja jatkoimme matkaa kohti Aspenia.

Aspenissa kävimme syömässä ja matka jatkui kohti Leadvilleä, jossa oli Super 8. Aspenin jälkeen oli todennäköisesti korkein vuoristotie, jolla olemme ikinä käyneet. Tie nousi korkeimmillaan 3,7 kilometriin! Leadvillen majoituskin oli pikkasen yli 3000 metrin korkeudessa, joten kyseessä oli todellinen

korkeanpaikanleiri.

Denverissä

Melko lämmin, 40.. tultiin Aurora malliin karkuun lämpöä.  Saas nähdä pystyykö keskustassa käymään näillä lämmöillä. Jos Iltaa kohti viilenisi.

vaihdettiin auto, nyt on infinity röhkö, ei jäänyt malli vielä mieleen.

Myöhään meni

Tänään vasta kympiltä motellilla, vähän meni myöhään.  Käytiin Black Canyonilla ja Aspenissa. Ei saatu autoa viel vaihtoon,  ei ollu aspenis  vaihdokkeja. Käytiin aspenin jälkeen 3700mssä ko tultiin Leadvilleen! Lisää myöhemmin..

Ilmoja rupes pitelee..

Tän hetken paikan ennuste..

Dino monument

Lähdettiin ajamaan kohti Dinosaur National Monumenttia. 50 kilsaa kun oltiin ajettu, pamahti lasiin kivi vastaantulleesta rekasta. Nyt on sitten komee lommo lasissa keskellä kuskin näkökenttää.. –> vaunu vaihtoon kunhan nationalin piste tulee vastaan.

Käytiin Dino parkissa, ainut että vedettiin 40km huti luista ja puisto missä käytiin ei rankoja sisältänyt. Ei voitu lähteä enää takaisinpäinkään, olisi tullut liikaa ajettavaa. Puisto missä käytiin oli normi luonnonpuisto, ihan hyviä maisemia siellä oli, mutta ei sitä mitä haettiin.

Bongattiin niitä aavikko-otuksia jotka seisoo takajaloillaan ja vahtii ympäristöä. Pakitettiin takaisin kohdille kuvan toivossa mutta luikkivat siinävaiheessa karkuun. Ohiajamisesta eivät välittäneet. Penkalla oli ainakin 3-4 otusta vahtimassa.

Matka jatkuu Grand Junctionin kautta kohti Black Canyon parkkia. Yöksi Deltaan.

Dino park

Dino park 

Dino park

Selfshot uudet lasit päässä

Odoteltiin että asfalttihommat valmistuu

Youtube - Kiihdyttelyä Linkolnilla :) Lapsettaa.

Salt Lake City

Tänään menikin koko päivä melkein ajaessa. Lähdettiin ysin jälkeen Jacksonista ja oltiin neljän maissa Salt Lake Cityssä. Kaupungissa pisti silmään keskustassa olleet The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints -rakennukset. Niitä oli kahden kolmen korttelin verran ja olivat melkosen hulppeita taloja.

Muuten kaupunki oli lähes tyhjä, jota ihmeteltiin moneen otteeseen. Keskustassa ollut ostarikin huokui tyhjyyttä. Parin tunnin kävelyn jälkeen päätimme. että tämä oli tässä ja jatkoimme matkaa kohti yösijaksi valittua Heber Cityä. Tie kulki aluksi hienoa kanjonia pitkin ja tie kohosi lopuksi 2970 metrin korkeuteen, josta oli hieno näkymä laaksoon.