Black Canyon of the Gunnison

Deltasta jatkoimme matkaa kohti lähellä ollutta Black Canyonia. Puistoon oli perinteinen 10 dollarin pääsymaksu, joka oikeuttaisi viikon ajan sisäänpääsyyn. Aloitimme kierroksen eteläiseltä puolelta, joka oli enemmän turisteille suunnattu. Siellä oli opastettuja kierroksia ja vierailijakeskus. Tie oli noin 10 km mittainen umpikuja ja pysähtelimme lähes jokaisella merkityllä pisteellä.

Kanjoni oli erittäin vaikuttavan näköinen, koska se oli melko kapea ja syvyys vaihteli 500-900 metrin välillä. Pohjalla kulkeva joki on nykyisin padottu ennen kanjonia, joten sen virtaama ei ollut kovin suuri ja kanjonin kehitys on pysähtynyt.

Rohkeimmat kävivät pomppimassa reunalla olleiden kivien päällä ja päivän jännitys oli taattu. Reunalta ollut muutaman sadan metrin pudotus aiheuttaa melkoisia fiiliksiä, kun katsoo alaspäin. Kuumuus ja suoraan kirkkaalta taivaalta paistanut auronki rajoittivat hieman muuten innokasta ulkoilua.

Kiersimme kanjonin padon kautta ja pääsimme pohjoispuollelle. Tie oli kuskin mukaan erinomainen ja sopivan mutkainen. Toisella puolella kiertelimme taas kaikki pysähdyspaikat ja jatkoimme matkaa kohti Aspenia.

Aspenissa kävimme syömässä ja matka jatkui kohti Leadvilleä, jossa oli Super 8. Aspenin jälkeen oli todennäköisesti korkein vuoristotie, jolla olemme ikinä käyneet. Tie nousi korkeimmillaan 3,7 kilometriin! Leadvillen majoituskin oli pikkasen yli 3000 metrin korkeudessa, joten kyseessä oli todellinen

korkeanpaikanleiri.