Sukeltamaan - YES!

Lähdettiin seuraavana aamuna ajoissa kohti Key Largoa. Oltiin puoli kahdeksan maissa kioskilla kyselemässä päivän säätä ja reissua. Keli oli kuulemma samanlainen kuin eilenkin, mutta nyt pääsisimme mukaan. Jee! Palvelun taso oli aika kaukana siitä, mihin täällä ollaan totuttu. Pienen säätämisen jälkeen saatiin varusteet ja päästiin veneeseen. Lähtö oli täynnä ja mukaan mahtui noin 16 sukeltajaa.

Riutalle kesti noin puoli tuntia ja sekin alkoi ottaa koville merenkäynnistä johtuen. Ensimmäinen paikka ohittettiin, koska näkyvyys oli kuulemma nolla. Pienen siirtymisen jälkeen oltiin toisessa kohteessa, jossa näkyvyyttä olisi noin 30 ft. Varusteet puettiin reippaasti niskaan ja porukkaa viskottiin mereen vauhdilla. Veteen päästyä jännityskin hieman helpotti ja painotuskin oli kohdallaan, joten päästiin hienosti sukeltamaan.

Riutta ei ollut yhtä värikäs kuin mitä Australiassa oli, mutta kaloja näkyi ihan riittävästi. Veden alla oltiin lähes 40 minuuttia, kunnes opas viittoi VP:n ja minut pinnalle. Muut jäivät vielä sukeltamaan. VP:llä on niin raskas hengitys, että ilmaa kuluu melko vauhdikkaasti ja koska olimme pari, piti minunkin mennä samalla pintaan. Muuten olisin voinut sukeltaa vielä noin 15 minuuttia pidempään, koska ilmaa oli vielä jäljellä 1500 psi, kun taas VP:llä oli enää 600 psi.

Veneessä odotimme muita sukeltajia ja siirtyisimme seuraavaan paikkaan. Odottelu oli ihan hirveää, koska vene keikkui niin paljon. Pitämällä katseen rannassa ja ottamalla rennosti sai huonon olon juuri ja juuri vältettyä. Pari muuta vierasta oli jo luovuttanut ja istui veneen reunalla voimassa pahoin. Olimme varanneet sukelluksen myös iltapäiväksi, mutta veneessä tuli niin huono olo, että jouduimme luopumaan siitä. Moni muukin näytti peruvan toisen reissun.

Sukellus itsessään oli mahtavaa ja ei malttaisi odottaa, että pääsee uudestaan veden alle.